Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Salpalinjan oppaat oppimassa Hankoniemellä


Salpalinjan oppaat ry ja Salpavaellus-tapahtuman toimijat tekivät 13.10.2018 onnistuneen retken Hankoniemelle. Kohteina oli tietysti Harparskog-linja, mutta myös komeaksi uusittu Hangon Rintamamuseo, venäläisten rautatietykkien yksi tuliasemista ja vielä Neuvostoliiton kaatuneiden monumentaalinen hautamuistomerkki Täcktomissa. Ohjelma oli monipuolinen ja reissun osallistujat, 13 opasta ja yhdeksän muuten Salpavaelluksen eteen paljon työtä tehnyttä, olivat siihen hyvin tyytyväisiä.

Tässä jutussa keskityn muutamaan asiaan, jotka tulivat esiin Harparskog-linjassa, linjassa joka tehtiin samoilla piirustuksilla ja periaatteessa myös samalla taisteluajatuksella kuin itärajan Salpalinja. Hankoniemen linnoittaminen käskettiin samassa käskyssä kuin Salpalinjankin rakentaminen.

Hankoniemellä linnoituslinjan matkailullinen esittely on tuoretta ja eikä vielä kovin intensiivistä. Oppaat, joita ei vielä monta ole, ovat itseopiskelleita. Kun Virolahdella ja Miehikkälässä oli jo perustettu 1980-luvuilla Salpalinjaa esittelevät museot, oli Harparskog-linjassa linnoitusaseet vielä tiukasti paikoillaan operatiivisessa käyttövalmiudessa lukkojen takana aina 1980-90 -lukujen vaihteeseen saakka kylmän sodan kylmimpien vuosien perintönä. YYA-sopimuksen mukaan Suomen itärajalla ei ollut vihollista, mutta Hankoniemen linnoitteiden aseistusta voitiin tarvittaessa perustella Neuvostoliitolle puolustautumisella Suomen virallista vihollista, länttä vastaan!

Ennen kuin menen opastusasioihin, heitän ilmaan ns. hyvän kysymyksen: koskiko viime kevään valtion päätös luopua kaikista Salpalinjan rasitteista, linnoitteiden omistuksesta myös Harparskog-linjaa? Minun mielestäni se ei tullut esille viime kevään uutisoinneissa ja tiedotuksessa millään tavalla!

Kuka tietää,  ovatko Harparskogin teräsbetonikorsut ja estekivet valtion omaisuutta vai maanomistajien, Fiskars Oy:n ja yhden toisen yksityisen maanomistajan, sitten kun maanmittaustoimitukset on tehty? Miten suojelullisten huippukohteiden laita on, onko ne valittu? Salpalinjan estekivet luovutettiin maanomistajille jo 1968, tosin sitä kaikki maanomistajat eivät välttämättä ole itse edes tienneet. Sama koski pallokorsulinjoja.

KOLME YKSITYISKOHTAA

Mutta nyt otan esille kolme asiaa, jotka englanninkielisessä Martin Grünwaldin mainiossa, persoonallisessa  opastuksessa tulivat esille. Sitä en tarkistanut kanssamatkustajilta, tulivatko samat asiat vastaan suomenkielisen Jani Patjaksen opastuksessa.

Grünwaldin mukaan Harparskog-linjan teräsbetonikorsujen kattovahvuus lähentelee kolmea metriä, tarkkaa lukua hän ei maininnut. Hän tiesi, että Salpalinjan teräsbetonikorsujen kattovahvuus on 2,1 metriä ja joka kestää enimmillään tuhannen kilon lentopommin osuman.

Opas perusteli kattovahvuuden nostoa Hankoniemellä tiedossa olevien venäläisten järeiden 12 tuuman rautatietykkien uhalla. Tosin niiden osumatarkkuudesta samalla oppaalla oli myöhemmin päivällä tieto, että NL:n joukot ampuivat Hangossa kolmella tykillä yhteensä 580 kranaattia, joista vain 3-4 osui maaliinsa (mitä maaleja, en kysynyt)! Kuitenkin Salpalinjan 2,1 metrin paksuisten kattojen tuli kestää mainitun 305 mm kaliiperin jatkuvaa kaaritulta!

Muuten oppaan mukaan nuo rautatietykit yrittivät tuhota Tammisaaren siltoja, mutta eivät osuneet. Minua entisenä rannikkotykistön tulenjohtajakoulutuksen saaneena jäi askarruttamaan miten rautatietykkien tulenjohto, kun kantamat saattoivat olla kymmeniä kilometrejä vihollisen puolella mantereella tai saarissa, hoidettiin?

Toinen asia, joka meitä Salpalinjan oppaita jäi askarruttamaan oli korsun sisustuskalusteiden sijoittaminen korsuun jo ennen laudoitusta ja valua. Hangon korsujen valmiista valetuista oviaukoista ei korsuliesi ja lavereiden rakentamiseen tarvittu pitkä puutavara olisi mahtunut sisään! Näin annettiin ymmärtää.

Salpalinjalla korsuja kolunneet tietävät, että korsuliesiä, helloja on sisällä vain museoalueilla, jonne ne on jälkeenpäin kannettu. Kaikki asennetut liedet varastoitiin sodan jälkeen pois korsuista ruostumasta. Eli onko Hangon rintamalla rakennusmestareilla ollut piirustusten luvussa lukihäiriö?

Ja kolmas asia, joka havahdutti itseäni varsinkin. Olin opasurani alkuaikoina jostakin ns. luotettavista lähteistä kuullut, että korsun varauloskäytäväaukon ulkopinnan ohut betonikuori rikotaan heittämällä käsikranaatti ylimmän metallipalkin poiston jälkeen pakotunneliin ja ulkoseinä hajoaa. Tunnelin täytteenä olleet mukulakivet oli tietysti pitänyt poistaa ennen räjäytystä.

Mutta em. menettelystä sain yhdessä opastuksessa silmilleni armeijan palveluksessa olleelta alan asiantuntijalta, ellei olisi ollut peräti kunnioittamani linnoitusteknikko Arvo Tolmunen (jos , sitten se oli opetustilanne suuntaani), joka tyrmäsi keinon tekijälleen äärimmäisen hengenvaarallisena. Umpitiloissa purkautuva käsikranaatin paine voi olla kohtalokas. Tämän jälkeen olen kertonut, että ulkokuori rikotaan joko rautakangella tai vahvalla puupropsilla tai parrulla, joka on pitänyt varata korsuun varauloskäynnin kayttötarvetta ennakoiden.

Siis mistä Hangonlinjan opas, jonka äidinkieli ei ole suomi, on saanut saman tiedon? Jospa siinä minunkin aikanaan kertomassani tarinassa on ollut sittenkin ainakin siteeksi perää. Sitä pidän mahdottomana, että asia olisi kauttani voinut Hankoon saakka edetä ja pysyä siellä hengissä näihin päiviin saakka.

Mielenkiinnolla odotan blogiin kommentteja edellä mainituista vivahde-eroista Salpalinjan ja Harparskog-linjan välillä.

Korostan, että edellä oleva ei ole pienimmässäkään määrin moite Martinille ja Janille! He ovat opastusten edelläkävijöitä Harpaskog-linjalla ja nostan hattua heidän jo nyt omaksumilleen taidoilleen, tiedoilleen ja jopa rohkeudelle ottaa vastaan ja kunnialla opastaa jo pitkäänkin Salpalinjaa esitelleitä Salpalinjan konkarioppaita. Saimme todella paljon mietittävää ja uutta näkökulmaa omiin opastuksiimme. Olimme saamassa!

Varsinkin tuo NL:n rautatietykistö Hankoniemen erikoisuutena meitä askarrutti ja ihmetytti vielä kotimatkallakin paljon. Se on Rintamamuseon ja Harparskogin ohella oiva täky saada matkailijoita Hankoniemelle!

Kiitos! Ja tehkää niin kuin lupasitte! Siis tervetuloa tutustumaan Salpalinjaan!

TERHO AHONEN

Ei kommentteja: