Ajatusta sotahistoriallisten museoiden ylläpitokustannusten vajeen kirjaamisesta valtion menoksi osana maanpuolustustahdon "hankintakulua". Näin ei yhtäkään henkisen maanpuolustuksemme eteentyönnettyä tukikohtaa, museota, tarvitsisi lakkauttaa. Sotiemme veteraanit kiittäisivät maassa ja taivaassa:
Etulinjan sotahistorialliset museot ovat osa henkistä varautumista
Suomen kunniakasta maanpuolustushistoriaa ja -perintöä
esittelevät museot itärajalla ovat tärkeä osa henkistä varautumista. Niiden
sanoma pitää yllä ja luo uusille ikäluokille lujaa maanpuolustustahtoa. Ilman
sitä vahvastikin varustetun armeijan teho ja samalla pelotevaikutus jää vajaaksi.
Kaakonkulmalla rantamaan suunnan tiukassa etulinjassa on
neljän sotahistoriallisen museon patteri. Haminassa ovat RUK-museo ja Wanha
Veteraani, Virolahdella Bunkkerimuseo ja Miehikkälässä Salpalinja-museo.
Paljolti myös vapaaehtoistyöhön perustuvien museoiden
ylläpito ja auki pysyminen on varsinkin kuihtuvalla rajaseudulla vaikeaa.
Esimerkkinä Virolahden kunta on päättänyt säästösyistä lopettaa
tämän vuoden lopussa Bunkkerimuseon kunnan omana toimintana. Virolahden
sotiemme veteraanit perustivat Salpalinjaa esittelevän museon vuonna 1980. Tiukkaa
on myös Miehikkälässä, eikä raha rönsyile Haminassakaan. Apua museoiden ylläpitoon
ja markkinointiin tarvitaan.
Vahvasti maanpuolustukseen panostavien kansakuntien
tapaan myös Suomen valtio voisi osallistua henkisen maanpuolustuksen ylläpitoon
museoiden kautta. Se olisi osa säännöllistä henkistä varustautumista ja halpaa maanpuolustustahdon
”materiaalihankintaa”.
Hiipuva elinvoima rajanpinnassa yhdistettynä nuorempien
ikäluokkien kiihtyvään yhteyden kadottamiseen sotasukupolvien uhrauksiin luo
välinpitämättömyyden vaaran. Kaikki motivoituneet ja valppaat silmä- ja korvaparit
ovat raja- ja puolustusturvallisuudelle edelleen tärkeä apu kaikkialla maassa.
Siitä ei saa tinkiä.
Museot itärajan matkailukohteina pitävät tehokkaasti
paikallisen ja muun Suomen väen tietoisena maanpuolustustahdon merkityksestä
kansakunnan suojana. Salpalinja on siitä esimerkki ja vahvistuva vetonaula itärajan
museoille.
Venäjä on uhitellut tavoittelevansa tsaarinajan rajojaan
– meillä Kymijokea. Rajaseudun ja muun Suomen asukkaiden valppauden laantuminen
jo rauhan aikana on valkean vaatteen näyttämistä itään!
Yhden panssarivaunun hinnalla rajaseutumme henkisen
maanpuolustuksen tukikohtia, sotahistoriallisia museoita pidetään itärajalla yllä
monia vuosia, jopa 10-15 vuotta. Jos muuta keinoa ei keksitä, otettakoon se
raha vaikkapa sitten sieltä Naton 3,5 + 1,5 prosentin BKT-osuuden
jälkimmäisestä välillisten puolustuspanosten osuudesta.
Ja aina yksi peruskeino sotahistoriallisten museoiden ylläpitoon on, että ihmiset käyttäisivät entistä rohkeammin niiden palveluita hyväkseen. Esimerkiksi 8-12 euron pääsylippu vaikkapa kerran vuodessa on pieni panostus Suomen maanpuolustusperinteen ja maanpuolustustahtomme ylläpidolle ja näytölle!
Terho Ahonen
Miehikkälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti