Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Hirsillä katettu avolouhos 1944 hätäratkaisu


Blogi päivitetty ja kuvia lisätty 28.9.2016 maastokäynnin jälkeen.

Jatkosodan alettua kesäkuussa 1941 myöhemmin Salpalinjaksi kutsuttuun linnoitukseen jäi paljon keskeneräisiä korsuja. Maavaraiset korsut olivat joko valettuja tai ei. Valamattomina niistä ei ollut juurikaan hyötyä enää kolme vuotta myöhemmin kesällä 1944. Sen sijaan korsuja varten kallioon louhitut montut, avolouhokset, joihin ei oltu ehditty valaa teräsbetoniseiniä ja –kattoa olivat luku sinänsä.

Kenraaliluutnantti Woldemar Hägglund  sai talvella 1944 tehtäväksi tarkastaa, mitä välirauhan aikana oli saatu aikaiseksi. Hägglund totesi itärajan linnoituksen tarkastuskertomuksessaan muun muassa, että Suomenlahden ja Lappeenrannan välillä oli 444 betonilaitetta. Niistä 80 oli keskeneräisiä. Kenttälinnoittamalla niistä saisi taistelukuntoisia.

Jorma Hytösen ja Martti Koposen kirjassa Salpalinjan linnoitustyöt Etelä-Savossa (ilm 2014) puhutaan  Sulkavan avolouhosten käyttöönottosuunnitelmista, joita ei kuitenkaan toteutettu. Kirjassa on kuvia piirustuksista avolouhosten kattamiseksi jopa asekorsuiksi. Ote kirjasta:

Kenraali Hägglund oli todennut kevään 1944 tarkastuskertomuksessaan, että kestolaitteiden peruskuopat olivat kenttävarustusluontoisesti nopeasti kunnostettavissa.

Miehikkälässä näitä avolouhoksia katettiin hirsillä ja kivilouheella ainakin neljä kappaletta, mahdollisesti enemmänkin (kk-pesäkkeitä?). Ne ovat osittain jääneet vähälle huomiolle, koska Kaakkois-Suomen Sotilasläänin 1980-luvulla tehdyissä inventointikartoilla niistä on merkitty vain yksi. En käy ao. korsujen sijaintia tarkemmin kuvailemaan, koska liikkuminen niissä voi olla vaarallista. Kaikkien katto on romahtanut. Asialle vihkiytyneet Salpalinja-harrastajat ja oppaat ne kyllä tietävätkin.

Näistä neljästä kenttälinnoittamisen tarveaineilla (puu, maa ja kivi) katetuista avolouhoksesta ainakin yhdessä on konekiväärikupu vielä paikallaan. Muut ovat pelkästään majoituskorsuja. Tosin yhdessä kattorakenteiltaan romahtaneessa korsussa on kallioseinään puhkaistu, louhittu aukko, joka tarkemman maastotutkimisen perusteella on tarkoitettu ilmiselvästi viemärille. Yläviistoon nousevan aukon syvyys kalliossa ulkoapäin katsottuna on 3-4 metrin luokkaa. Millekään aseelle aukon suunta ja koko ei sovi. Aukolle pääsee normaalilla kenttäkelpoisuudella kiipeämään ulkoapäin. Ja taas sisältä luhistunut kattorakenne estää pääsyn viemärireikää tutkimaan.

Betonia avolouhoksissa on käytetty sisäänkäyntien rakentamiseen, ainakin oviaukkojen ja sisääntulokäytävän kattovaluun ja yläkannatukseen. Yhdessä montussa näkee hirsien muodot betonissa, jota on käytetty kenttälinnoitteen lujittajana.

Miehikkälän katetuista avolouhoskorsuista (mitä nimeä niistä nyt sitten käytetäänkin) kaksi sijaitsee Muhikon ja Ylämaan välillä. Niistä toiseen johtava sisäänmenokäytävä on syvin, mitä olen Salpalinjassa nähnyt. Nähtävyys sinänsä!

Näitä avolouhoskorsuja on varmaan muuallakin kuin vain toteutettuna Miehikkälässä ja aikeena Sulkavan Hintsalassa?  Sikäli kun niitä on tiedossa, olisi kyllä niiden tutkimisessa viisasta pysyä romahtaneen kattorakennelman päältä pois. Minulla on lehtikuva (alla) yhden korsun kattorakenteesta vuodelta 1982. Vertailukuva 34 vuotta myöhemmin osoittaa kattorakennelman painuneen ainakin 1 - 1,5 metriä lisää. Sortuneissa katoissa lahoine hirsineen ja louhekivineen voi siis vielä olla arvaamattomia jatkosortuman paikkoja. Varovaisuutta!

TERHO AHONEN

Kuva yhdestä sortuneesta avolouhoksen kattorakenteesta 28.9.2016. Se ei näytä miltään, mutta voi olla vaarallinen. Klikkaa kuvaa suuremmaksi.





Mustavalkoinen lehtikuva vuodelta 1982, kuvassa silloinen Miehikkälän liikunta- ja nuorisosihteeri Seppo Kortelainen. Tätä kuvaa alempana tilanne samasta paikasta 34 vuotta myöhemmin 28.9.2016, katto on vajonnut ainakin 1 - 1,5 metriä lisää. Pipon takana oleva kivi on tuoreen kuvan vasemmassa yläkulmassa. Sen kohdalle ei kameramies tohtinut "mittamiestä" laittaa poseeraamaan. Kortelainen on parikymmentä senttiä lyhyempi kuin värikuvan sinitakkimies.



Eräänlainen pirunkirkko, jonka perällä korsun viemäriaukko on.


Ja perältä löytyy sitten itse aukko. Vihreä sammal kertoo viemärin toimivan. Mannekiininä Don Kasu, Rooliopas Rissanen alias Kari Suoknuuti.









sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Sirpaleita Salpalinjan käyttövalmiudesta

Salpalinjan käyttövalmiudesta tai siihen valmistautumattomuudesta kylmän sodan vuosina ei ole toistaiseksi kuin hajatietoja. Toivottavasti tältäkin osin valoa pimeyteen joskus saadaan. Selvää on, että ehkä välittömiä vaaranvuosia 1940-luvun lopulla lukuunottamatta Salpalinja oli osa Suomen itärajan puolustusta ainakin vielä 1970- ja jossain määrin jopa vielä 1980-luvulla.

Puolustusvoimat huolsi, voiteli ja ruostesuojasi, teräsbetonikorsujen metalliosia 1950-luvun alusta aina 1980-luvulle saakka. Linnoituksen, nimenomaan Salpalinjan puolustukseen liittyvää rakenneteknistä tai asekehitystä ei kaiketi ole tapahtunut. Ajatus lienee ollut, että käytetään Salpalinjaa siltä osin kuin linnoitus kulloinkin siinä kunnossa ja sen hetkiseen puolustustarkoitukseen sopii.

Silmiin pisti käsiini joutuneessa korsutykin 45 K 40 asennusohjeessa päiväysmerkintä
PEaseosastossa 3.10.1964! Siis ainakin silloin (20 vuotta jatkosodan päättymisestä) korsutykin asennusohjeita tai osaa niistä on katsottu välttämättömäksi päivittää.

Tiedossa on, että Neuvostoliiton johdolla Varsovan liiton joukot tunkeutuivat 20.8.1968 Tsekkoslovakiaan ja miehittivät maan. Julkinen salaisuus on, että NL:n joukot olivat tuolloin aktiivisia myös Suomen rajalla. Suomen puolustusvoimat nosti valmiuttaan ja kovia jaettiin.

Omasta nuoruudestani muistan, että esimerkiksi Haminassa toiminut Kymen Jääkäripataljoona oli liikekannalla rajapitäjä Miehikkälän länsireunalla, kotikylässäni Salo-Miehikkälässä. Tämän muistan siitä, kun vajaan kilometrin päässä kodistani asunut, jo edesmennyt linnoitustykkimies ja sotaveteraani, Tulkki-sukunimeltään heräsi tienvieren talossaan (ilmeisesti siis 21.8.1968) aamuyöstä liikenteen ääniin ja havaitsi ikkunasta sotilaita olevan liikkeellä! Hän monet kerrat jälkeenpäin kertoi pilke silmäkulmassa menneensä ulos uteliaisuuttaan kuuntelemaan, mitä kieltä sotilaat puhuvat! Suomea puhuivat!

Seuraava oma kokemus on, että minut nuorena reservin vänrikkinä oli sijoitettu Salpalinjaan tukeutuneeseen paikallisjoukkoon, torjuntakomppaniaan. Ensimmäinen kertausharjoitukseni kesäkuussa 1972 oli myös ensimmäinen kosketukseni Salpalinjaan. Sitä en tiedä, kuinka paljon aikaisemmin kyseiset torjuntakomppaniat olivat olleet olemassa. Joka tapauksessa mainittu kertausharjoitus oli päällystölle. Rungon (ups ja au) harjoitus oli jo heti perään vuoden päästä syyskuussa 1973; Pahkajärvellä ei ollut korsuaseita, mutta ainakin miinojen käyttöä harjoiteltiin ahkerasti. Lue lisää: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2014/11/kertausharjoituksessa-salpalinjassa.html

Tsekkoslovakin miehitys on selkeästi vaikuttanut siihen, että Salpalinjan ”sisarlinja” ,  Hankoniemellä sijaitseva Harparskog-linja aseistettiin uudelleen 1960-luvun lopulla. Aseet olivat linjassa aina 1980-luvun lopulle saakka. Katso lisää: http://salpalinjansalat.blogspot.fi/2016/04/harparskog-linja-heraamassa.html

Itärajan Salpalinjaa ei uudelleenaseistettu 1968 kriisin johdosta. Tiedän, että 1970-luvun puolivälin maissa tai heti sen jälkeen Haminan varuskunnan asevarastonhoitaja sai tehtäväksi asentaa korsutykki Virolahden Ravijoelle ja katsoa kellosta, paljonko meni aikaa varastolta lähdöstä siihen kun tykki oli asemassa ampumavalmiina! Tämä viittaa tietenkin siihen, että Salpalinjalla oli ainakin rantamaalla vielä tuolloin merkityksensä osana puolustusvalmiutta.

Minulta on Salpalinja-opastuksissa usein kysytty, onko linnoituksella enää mitään merkitystä? Mistään enää vastuussa olevana ja jo asevelvollisuusiän ylittäneenä reserviupseerina olen rohjennut sanoa, että miettikääpä itse. Jos joskus olisi Salpa-aseman tasalla tarvetta suojautua sotatoimilta, menisitkö maanpinnalla olevaan telttaan vai 2,1 metrin kattovahvuiseen teräsbetonikorsuun? Kallioon louhitut valmiit taistelu-ja yhteyshaudat ovat nekin suojana parempia kuin kannontaustat tai irtokivet!

TERHO AHONEN












torstai 8. syyskuuta 2016

Virolahden Harju ja Salpalinja

Virolahden Ravijoella sijaitseva vanha ja historiallinen Harjun Oppimiskeskus (nykynimi) näytteli keskeistä roolia Salpalinjan rakentamisen aloittamisessa ja myös linnoituksen puolustuksellisena kohteena. Salpalinja halkoo keskeltä Harjun kulttuurimaisemaa; muun muassa kaksi teräsbetonikorsua sijaitsee  aivan vuonna 1816 valmistuneen päärakennuksen vieressä, toinen reilun kymmenen ja toinen vajaan 50 metrin päässä seinästä.

Harjun ja sen lähimaaston Salpalinja-laitteet on rakennettu torjumaan historiallista suurta rantatietä (Turku –Viipuri) idästä etenevä vihollinen. Suuri rantatie oli ainoa valmis hyökkäysura rantamaalla Neuvostoliitolle kohti Helsinkiä. Siksi tien kahtapuolen Ravijoella ja siis myös Harjussa on pienellä alueella nähtävänä lähes kaikki linnoituksen laitetyypit. Tätä hyödynnetään muun muassa RUK:n upseerioppilaiden perehdyttämisessä Salpalinjaan.

Salpalinjan nykymatkailua ajatellen Harju tarjoaa huikean mahdollisuuden. Kohde ja matkailun tarvitsema infra ovat yhdessä ja samassa paikassa. Seuraava vastaava kuvio löytyy vasta Lappeenrannan Rutolasta, Salpalinjan Hovi.

Kun itse aloittelin harrastusluonteisena sivutoimena Salpalinja-matkailua 20 vuotta sitten Miehikkälässä, silloin oli ajatus että kenttäolosuhteet ja majoittuminen teräsbetonikorsussa tai teltassa kelpaa matkailijoille. Vähän aikaa näin olikin, mutta ei enää. Myös jalan vaellettavat päivän parin retket ovat typistyneet pariin kolmeen tuntiin. Nykymatkailija silloin kun yöpyy, tarvitsee huoneen, posliinipytyn, suihkun ja sängyn lakanoineen. Salpavaellus-tapahtuma on luku erikseen.

Harjun kartanomiljöö kauniine puistoineen varsinkin kesällä on nähtävyys jo sinänsä. Siihen kun lisätään oppilaitoksen historia Katariina Suuren lahjoitusmaa-ajasta eteenpäin, Salpalinja, muut elämykselliset aktiviteetit kuten laskeutuminen köydellä kallioseinämässä (estekivilouhos) ja offroad-ajelut, niin matkailupaketin aihioita on rakennettavissa moneen makuun, aikatauluun ja hintaan.

Harjun Oppimiskeskus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana muuttunut monipuolisesta maatalousoppilaitoksesta lähes pelkästään hevostalouteen nojaavaksi kouluksi. Laitoksen, joka on yksityinen osakeyhtiö, tulokehitys on muun muassa valtion ammattiopetuksen menosupisten johdosta tiukentunut. Siksi Harjussa, totta kai, etsitään hanakasti korvaavia tulolähteitä ja ilmiselvästi yksi sellainen on matkailu, eikä suotta!

Salpalinja-matkailuun Harju on verraton paikka. Varsinkin kesällä oppilasasuntolat ovat tyhjillään. Yhden tai kahden hengen omilla vessoillaan ja suihkuillaan varustetut siistit huoneet sijaitsevat samassa rakennuksessa kuin muonituspalvelut tarjoava koulun ruokala. Esitelmä- / kokoustiloja löytyy isoillekin ryhmille. Rantaharju-sauna Suomenlahden rannassa kolmen kilometrin päässä antaa oivalliset puitteet illanvietoille.

Patikkakierrokset Salpalinjan laitteisiin voidaan aloittaa heti ruokalan nurkalta. Lenkkejä löytyy muutamasta sadasta metristä ylöspäin. Mainittu vajaan viiden kilometrin ”RUK-kierros” kokonaisena tai valittuna osana kertoo jo lähes kaiken. Kenties toisena päivänä patikointi tai osamatkaa ajoneuvolla Harjusta Virolahden Bunkkerimuseolle täydentää Salpalinja-paketin viimeistä piirtoa myöten. Enempää ei matkailija yhdellä kertaa pysty sulattamaankaan.

Minulla on ollut tänä kesänä yhteistyötä Harjun kanssa useamman kerran pienessä ja vähän isommassakin mitassa. Se mikä minua on joka kerran pistänyt silmään, on Harjun henkilökunnan joustava ja palvelualtis asenne. Ei ole vielä ollut sellaista ongelmaa, johon ei olisi ratkaisua löytynyt. Myös asiakaspalaute on ollut erinomaista.

Tuolla meiningillä Harju tulee lähivuosina, jos se itse sitä todella haluaa, nousemaan oppilaitoksen ohella myös Haminan itäpuolen merkittäväksi matkailukeskukseksi. Nähtävyydet (ohjelmapalvelut), infra ja asenne ovat kohdallaan – yhdessä ja samassa paikassa.

Linkki Harjuun: http://www.harjunopk.fi/


TERHO AHONEN