Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Olematon odotus Salpalinjan juttu

Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944 Suomen itärajan puolustuslinnoitukseksi. Sen tehtävä oli puhtaasti sotilaallinen. Operatiivinen sotilaskohde on luonteeltaan ilman muuta salainen. Se rakennetaan niin huomaamattomaksi ja maastoon sulautuvaksi kuin mahdollista. Puolustuslinnoituksesta ei julkisesti puhuta, siitä ei kirjoiteta lehtijuttuja ja sitä ei mainosteta. Niin ei tehty Salpalinjastakaan.

Jos Salpalinjasta olisi haluttu matkailukohde, turistirysä, se olisi rakennettu toisin. Se olisi rakennettu maan päälle. Sitä ei olisi tehty linjamaiseksi, vaan siitä olisi sopiviin keskittymiin tehty eripituisia lenkkejä, jotka esimerkiksi patikoituina alkaisivat ja päättyisivät samaan paikkaan hyvien pysäköinti- ja muiden tukipalveluiden äärellä.

Olen monesti sanonut, että mikäli Salpalinjasta olisi tehty matkailukohde, sen nyt pitkin metsiä valettuihin linnoiteisiin levitetty betoni olisi kannattanut keskittää hyvälle paikalle vaikkapa yhteen betonipaateen. Ilman terästä se olisi laskennallisesti 2,3 kilometriä korkea, jos paaden läpimitta olisi 10 x 10 metriä. Se näkyisi kauas. Kyllä - kieltämättä kohteena se olisi tylsä.

Ehkäpä Salpalinjan juju onkin siinä, että se päällepäin ei näytä juuri miltään, eikä se maisemastaan erotu. Matkailullinen ongelma numero yksi onkin juuri edellisessä virkkeessä. Miten markkinoida sellaista, mikä ei miltään näytä, mikä ei houkuta ja mistä ylipäätään ei juuri mitään tiedetä?

Salpalinjan matkailullinen vaikeus ja samalla tuhannen taalan mahdollisuus on juuri siinä: tehdä olemattomasta ennakko-odotuksesta mieliinjäävä elämys!

Minä olen omalla vaatimattomalla tavallani ja pienin askelin eri muodoin yrittänyt tehdä Salpalinjaa tunnetuksi noin 30 vuotta. Edelleen tunne on epäonnistuneen oloinen. Vieläkin ihmiset, sitten kun heidät on saatu Salpalinjaan ”raahatuksi”, ihmettelevät silmät ja suu pyöreinä, miten Suomessa on jotain näin ainutlaatuista! Miksi siitä ei ole puhuttu, miksi siitä ei tiedoteta, miksi sitä ei markkinoida?

Muistan näin Jukolan viestin aikoihin, kun vuonna 2011 yritimme esitellä, ja esittelimmekin, Salpalinjaa Salpa-Jukolassa Virolahdella. Väkeä liikkui hirvittävän paljon esittelypisteemme ohitse. Vain harvat (noin 500- 600 henkeä) saimme ”raahatuksi” puoliväkisin lähimpään korsuun vastenmielisellä, väkinäisellä toteamuksella: ”No käydään sitten piipahtamassa”! Sitten kun oppaamme alkoivat esitellä sisätiloja ja korsun rakenteita, kiinnostus kuulijoissa ja näkijöissä heräsi ja lopputulos oli, että heitä ei meinannut saada korsusta pois! Salpalinjan sanoma tainnutti kävijänsä alta aikayksikön!

Noihin kahteen edelliseen kappaleeseen perustuu Salpalinjan matkailullinen mahdollisuus. Se tarvitsee edelleen lujaa markkinointi- ja tiedotustyötä ja sen jälkeen osaavat oppaat näyttämään kohteita siellä maan alla ja osin päälläkin ja ennen kaikkea kertomaan Salpalinjan tarinaa. Ja se tarina on tosi. Sitä ei matkailijan innostamiseksi tarvitse yhtään värittää tai virheellisillä mielikuvilla lisiä.

Siinä se on. Siksi tehdään melkoisella vaivalla ja vapaaehtoistyöllä muun muassa Salpavaellusta.
By the way, ilmoittautuminen 23. Salpavaellukselle päättyy 22.6.2016. Tule mukaan ja hämmästy, kuinka totta tämänkin edellä kirjoitettu on. Tervetuloa! Salpalinjalla tavataan!


TERHO AHONEN

Ei kommentteja: