Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Salpapolku-hankkeen yhteenvetoa

Annan mielihyvin tässä tilaa Lappeenrannasta johdetulle Salpapolku-hankkeelle. Kaikki seuraava on hankkeen tuotantoa:

Lehdistötiedote                                                                                                        8.12.2014

Julkaisuvapaa heti

Salpapolku-hanke päättyy vuoden vaihteessa

Vuoden 2013 alkupuolella alkanut hanke on päättymässä.  Hankkeelle asetetut tavoitteet voidaan tiivistää neljään pääkohtaan: Salpapolun reittisuunnitelman teko Lappeenrantaan asti ja tulevan ylläpidon selvittäminen, Salpalinjan tiedon levittäminen ja yleisötapahtumien järjestäminen, opaskoulutuksen toteuttaminen yritystoimintaa kehittäen sekä Salpaportaalin uusiminen.  

Tällä hetkellä Salpapolku kulkee vaellusreittinä Suomenlahdelta Ylämaalle asti.  Vuoden 2013 aikana vaellusreittiä suunniteltiin jatkettavaksi Lappeenrantaan asti. Suunnitelmat muuttuivat viime kesän aikana pyöräilyreitiksi, joka kulkee Ylämaan Hostikalta Askolaan sekä ympyräreittinä Luumäen, Lemin ja Lappeenrannan alueella. Pyöräilyvaihtoehtoa tukivat halvemmat ylläpidon kustannukset, monipuolisemmat Salpalinjan esittelykohteet sekä jo olemassa olevien palveluiden saaminen reitin varrelle. Reitin varrelle voidaan kytkeä myös muita historiallisia kohteita kuten Kotkaniemi Luumäellä.  Reitti on vasta suunnitteluvaiheessa ja ennen toteuttamista tarvitaan vielä sopimukset maanomistajien ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa kohteiden käytöstä, tienpitäjien kanssa reitistä sekä rahoitus toteutukselle ja varmuus ylläpidosta. Hyvällä tuurilla valmista voisi olla jo 2017.

Hankkeen aikana järjestettiin itse tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa useita eri tapahtumia, kuten yleisöluentoja tai esittelyitä maastossa, joihin osallistui kahden vuoden aikana noin 1500 osanottajaa. Suurimman suosion saivat Lappeenrannassa ja sen lähialueilla järjestetyt tapahtumat. Salpalinjan opaskurssille osallistui vuoden 2014 aikana 35 osanottajaa, jotka saivat perustiedot Salpalinjan rakenteista ja rakentamisesta. Lisäksi he tutustuivat rakenteisiin maastossa sekä saivat tietoja eri opastavoista ja yrittäjyydestä.  Miehikkälän Salpalinja-museo toteutti omana osuutenaan Salpakeskus-portaalin päivittämisen. Uudistetut sivut löytyvät osoitteesta www.salpakeskus.fi.

Salpapolku- vapaa-ajan ja yritystoiminnan reitti –hanke toteutettiin vuosien 2013-2014 aikana. Hankealueena oli Lappeenranta, Lemi, Luumäki, Miehikkälä ja Virolahti.  Hankkeen hallinnoijana toimi Lappeenrannan kaupungin maaseututoimi ja toteutti pääosan hankkeen toiminnoista. Miehikkälä vastaisi itsenäisesti Salpaportaalin päivityksestä.  Hankkeen koko budjetti oli 150 000 euroa.

Lisätietoja Salpapolku –vapaa-ajan ja yritystoiminnan reitti hankkeesta  saa hankevetäjä Elina Lyijyseltä (19.12. asti) tai maaseutuasiamies Terttu Kiviseltä, 040 750 5866, terttu.kivinen@lappeenranta.fi. 

* * *
Hankevetäjä Elina Lyijynen:
Kohtaamisia Salpalinjan varrelta

Neljä vuotta hanketyötä Salpalinjan parissa on päättymässä. Vuosien aikana tuli nähtyä useampi konekiväärikorsu ja luola sekä monta kilometriä kivi- ja kaivantoesteitä Kaakkois-Suomen alueella ja vähän kauempana. Tietoa tarttui myös omaan päähän arkistoja tutkiessa, yleisöluennoilta ja opaskoulutusta järjesteltäessä. Montako kuutiota betonia tarvitaan korsun valmistamiseen, mikä oli suositeltu kivilouhoksen etäisyys linjasta tai minä päivänä määrättiin jatkosodan uhan lähetessä aloittaa valmiiden rakenteiden naamiointi. Suurinta antia on hankkeiden aikana kuitenkin olleet ihmiset.

Intohimoiset, isänmaalliset, joskus jopa suojeluskuntalaista henkeä omaavat asianharrastajat ovat olleet korvaamattomana apuna matkan varrella ja erityisesti maastossa. Ensimmäisillä tapaamiskerroilla alkuvaikutelma oli hämmentävä. Pimeässä korsussa taskulampun valossa tiirailu lähes suu vaahdossa juttua suoltavan mieshenkilön kanssa olisi voinut arempaa naisihmistä pelottaa. Vaikutus oli minulla päinvastainen, kiinnostus asiaa kohden vain kasvoi ja kohta lähdettiin uudestaan metsään. Jossain vaiheessa heitettiin hyväntahtoisesti huulta meikäläisen pappakerhosta. Mutta kun olin yhden iltapäivän juossut maastossa hikipäässä nuoremman miehen kanssa Salpalinjan jäljillä, niin hiljaisempi tahti kelpasi hyvin sen jälkeen.

Parhaimpia paikallistuntijoita ovat kotiseutuaktiivit, jotka tuntevat oman kylänsä ja lähialueen historian jokaista kaivantoa myöden. Heillä on valtava määrä tietoa kerättynä tarinoina omaan päähänsä ja osin arkistoituna. Lyhyeksi ajateltu juttutuokio saattoi venyä pariksi tunniksi. Toivottavasti heidän arkistonsa ovat jatkossa jälkipolvien käytössä.

Erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet ovat mahdollistaneet monta mukavaa tarinointia. Valitettavasti en enää kaikkien juttukaverien nimiä muista, mutta kuulemani lyhyet tarinat, asialliset, dramaattiset tai humoristiset, omakohtaiset tai läheisten kokemukset ovat tuoneet minulle Salpalinjan lähelle myös toisella tavalla. Pystyn kuvittelemaan rakenteiden ympärille lihaa ja verta eli ne ihmiset, jotka ovat olleet puolustuslinjaa rakentamassa ja asuneet parakkikylissä. Tämän kokemuksen kun pystyisi välittämään myös muille. Myös viranomaisista on löytynyt omakohtaisen kokemuksen taso Salpalinjasta ja se on helpottanut keskustelua heidän kanssaan.

Ehkä haastavin ihmisryhmä Salpalinjalla on lapset. Pienemmille korsujen koluaminen on suurta seikkailua taskulamppu joko omassa tai vanhemman kädessä. Hyvä, jos kynnyksen yli itse kyetään ja suurta riemua herättää, jos korsun ampuma-aukosta vilahtaa auto tai kaverin jalat. Pallokorsusta tulee joko peikon tai muumin koti tai saattaa sillä olla jokin muukin käyttötarkoitus. Iän karttuessa joutuu pohtimaan mitä sodasta lapsille kertoo ja minkä lapsi ymmärtää.  

Vuosien varrella on tullut myös vastaan aikuisia ihmisiä, jotka ovat rehellisesti myöntäneet, etteivät he tiedä mikä on Salpalinja. Toivon mukaan he ovat lähteneet hyvillä mielen matkaan tiiviin tietopaketin saatuaan ja muutaman kohteen nähtyään. Osa on toivottavasti innostunut etsimään itse asiasta lisää tietoa ja käymään eri kohteissa. Kaksi ryhmää on ollut Salpalinjalla kuitenkin vähemmistönä, naiset ja nuoriso. Miten me saisimme myös heidät kiinnostumaan asiasta, pitäisikö meidän kertoa rakenteista ja rakentamisesta eri tavalla?

Vain muutama harva on vuosien aikana ihmettelyt, että miksi te tuota vanhaa asiaa pengotte. Näkemyseroja Salpalinjasta toki löytyy, olisiko siellä ollut mitään käytännön merkitystä vai ei ja miten siihen pitäisi suhtautua kunnioittaen, tunteella, asiallisesti vai huumorilla. Joka tapauksessa se on pysyvä osa meidän nykyistä asuinympäristöä, osa kulttuuriympäristöä vanhempien linnoitusten ohella sekä osa viime sotien historiaa. Säilymisen ja kunnossapidon kannalta on oleellista, että siitä puhutaan ja saadaan pidettyä kohteita kunnossa, eikä se millä painotuksilla siitä puhutaan, kuka on oikeassa ja mistä syystä.

Elina Lyijynen
Hankevetäjä

Salpapolku - vapaa-ajan ja virkistystoiminnan reitti

2 kommenttia:

Juha H kirjoitti...

Niinkuin meilläpäin sanoittaisiin: HITO HYVÄ kirjoitus.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kukahan mahtaa olla se lähes suu vaahdossa juttua suoltava mieshenkilö! Onneksi en ole sieltä päin!