Toteutumaton suunnitelma Harjun varuskunnasta

Harjun maanviljelyskoulun tila, nyk. Harjun Oppimiskeskus Virolahdella ja Kalliokosken lasitehtaan alue Miehikkälässä olivat heti talvisodan jälkeen vaihtoehtoja suojajoukkojen tai rajavartiostojen varuskuntapaikoiksi. Asia tulee esille Virolahdelle ryhmittyneen 4. Divisioonan 4.4.1940 päivätyssä majoitusta koskeneessa kirjeessä II Armeijakunnan esikunnalle, jossa niitä ”olojen vakiinnuttamiseksi ja tulevaisuutta silmälläpitäen esitetään luovutettavaksi sotilastarkoituksiin.” Kirjeen penkoi sota-arkistosta esiin sotahistoriaopas Juha Kilpeläinen.

Nyt heti alkuun voidaan sanoa, että kummastakaan paikasta ei tullut varuskuntaa, mutta aika lähelle kuitenkin. Virolahden Ravijoelle muutama kilometri Harjusta perustettiin talvisodan jälkeen Valkjärven parakkivaruskunta, jossa toimi muun muassa Kymen Jääkäripataljoonan edeltävä joukko-osasto, JP3 ja sen edeltäjä JP/JR9.

Miehikkälässä rajaa vartioineen rajakomppanian / rajajääkärikomppanian komentopaikka oli välirauhan aikana Savankoskella kirkonkylän liepeillä ja jatkosodan jälkeen Savanjärvellä Taavetin tien varressa aina 1990-luvun loppupuolelle saakka. Liekö samanalkuiset karttasanat Savankoski ja Savanjärvi sotkeutuneet jatkosodan jälkeisessä komppanian komentopaikan tiedustelussa?

Viime viikolla olin kierrättämässä Harjun Oppimiskeskuksen henkilökuntaa Salpalinja-laitteisiin koulun läheisyydessä ja yksi mukana olleista kysyi juuri tätä asiaa. Toisena oppaana ollut Erkki Rikkola oli jyvällä asiasta ja tietona oli, että pääkasarmiksi tarkoitetusta nykyisestä ruokala- ja oppilasasuntolarakennuksesta oli valmiina vasta perustukset. Minulle tämä oli uutta.

Palataanpa sota-arkistodokumenttiin. Siinä valtion omistaman Harjun osalta todetaan, että maanviljelyskoulun tila on pinta-alaltaan 1997 hehtaaria, josta viljeltyä eli peltoa on 352 hehtaaria. Kasarmialueeksi tilaa pidetään kirjeessä erittäin sopivana siinä olevine runsaine rakennuksineen.

”Uutta oppilasrakennusta varten on aikaisemmin myönnetty kaksi miljoonaa markkaa (kahden järeän tb-korsun hinta, TA:n huom) ja rakennuksen perusta on jo valmis.”

Divisioonan komentaja eversti Johan Arajuuri otaksuu kirjeessä, että ”pienillä muutoksilla rakennussuunnitelmaan saataisiin jo myönnetyllä summalla hyvinkin sopiva kasarmirakennus. Koulutilan suunnitelmassa kolmikerroksisessa rakennuksessa olisi 40 asuinhuonetta, keskuskeittiö ja ruokasali.”

Tilan pellot Div. komentajan mukaan ”voitaisiin palstoittaa Karjalan maanviljelijäpakolaisille (huom termi, TA) sopivan suuruisiin palstoihin, jolloin saataisiin n. 60-70 :lle perheelle hyvät toimeentulomahdollisuudet.” Tuo ajatus pienviljelijäasutuksesta kaatui kuitenkin ylemmässä johtoportaassa alkuunsa, koska se katsoo varuskunnan tarvitsevan koko alueen harjoitusalueeksi.

Se miten ja missä vaiheessa Harjun varuskunta-ajatus vaihtui Valkjärven parakkivaruskunnaksi, ei ole vielä selvillä. Osansa tässä voi olla ja ehkä onkin Salpalinjalla, jota Harjun tilan läpi ja em. ”kasarmialueen” halki alettiin rakentaa jo pari viikkoa siitä, kun edellä mainittu asiakirja oli tehty.

”Kalliokosken varuskunta”

Samassa paperissa Kalliokosken lasitehtaan alueen kooksi todetaan 6-7 hehtaaria. ”Muutamia siellä olevia rakennuksia voitaisiin jo sellaisenaan käyttää sotilastarkoituksiin. Itse tehdasta ei voi sisustamalla muuttaa kasarmirakennukseksi, vaan olisi se revittävä (purettava TA) ja siten saadulla materiaalilla, tiiliskivillä, rakennettava kasarmirakennus.”

Paperissa todetaan lasitehtaan olevan suoritustilassa, ”joten alueen ja siellä olevien rakennusten hankkiminen puolustuslaitoksen haltuun olisi ajankohtaisesti sopiva ja ilmeisesti pienillä kustannuksilla toteutettavissa.”

Mainittakoon, että Kalliokosken lasitehtaan ”kasarmialueella” oli kesällä 1944 saksalaisen 122. Greif-divisioonan huolto-osia jonkin aikaa.

Siis vielä kerran toistan. Nuo kummatkaan varuskunta-ajatukset eivät toteutuneet, mutta antavat paikallisille ihmisille mielenkiintoista pohdittavaa.