Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Osmo Kimmo: Varuskunnat Miehikkälässä

17.9.2014 julkaisemaani blogiin "Toteutumaton suunnitelma Harjun varuskunnista" sain jatkoksi sotahistoriaharrastaja Osmo Kimmolta mielenkiintoisen ja selkeän kirjoituksen Miehikkälän varuskunnista talvisodan ja jatkosodan välisen välirauhan ajalta. Ainoa hieman epäselvä asia jutussa on piirros Alimmaisen varuskunta-alueesta, mutta suttuisenakin se antaa kuvaa tuon ajan parakkivaruskunnan rakenteesta, vaikka numerointi ei pysty paikallistamaan kunkin rakennustyypin sijaintia. Kuvan vasemmassa alakulmassa on myös piirros Tyllinjärven rannasta, johon kirjoituksessa viitataan. Tekstin sisällä olevat sulkeisiin merkityt kirjainsarjat viittaavat Kansallisarkiston arkistointiyksiköihin.

Puolustukseen uudelle rajalle
Talvisodan päätyttyä suomalaiset joukot ryhmittyivät puolustukseen uudelle rajalle. Uuden rakennettavan pääpuolustusaseman suunnitelmien valmistuttua joukko-osastojen sijoittelu sovitettiin puolustusaseman kannalta tarkoituksenmukaiseksi. Miehikkälän suunnasta vastasi 3. Divisioona, joka 10.5.1940 annetun käskyn mukaan ryhmittyi uudelleen, sen joukko-osastojen majoittuessa Pyhällön, Lapjärven, Suur-Miehikkälän, Miehikkälän ja Muurolan varuskunta-alueille (Perus-6650/2).  Pyhältö oli Vehkalahdella ja muut varuskunta-alueet Miehikkälässä.

Suur-Miehikkälän varuskunnan 18.6.1940 antaman varuskuntakäskyn mukaan 3. D:n komentaja määräsi varuskunnan päälliköksi everstiluutnantti G. Snellmanin. Varuskunnan komendantin toimisto sijaitsi Kalliokosken lasitehtaalla. Varuskuntaan kuuluivat tuolloin JR 67, I/KTR 3, Er.Psto 4, Rask.Psto 7, 3. Pst.Tyk.K ja 2./ViestiP 3. (T-4176/3)

Kesällä 1940 joukkojen sijoituspaikkoja määritettiin uudelleen. 3. DE käski 4.7.1940 tiedustella majoitusalueen yhtä pataljoonaa varten Suur-Miehikkälästä. Pataljoonan kokoonpano: esikunta ja esikuntakomppania, kolme kiväärikomppaniaa, konekiväärikomppania ja kranaatinheitinkomppania. Tiedustelussa oli otettava huomioon sotavalmiusnäkökohdat, kenttävarustustöiden suorittamismahdollisuudet, koulutusmahdollisuudet, terveydelliset ja viihtyvyysnäkökohdat (vesistö), tie- ja vesiyhteydet sekä huolto (Perus-6661-6662). Tämä tiedustelukäsky liittyi jo seuraavaan uudelleen järjestelyyn.

Siirtyminen prikaatikokoonpanoon
3. Divisioona siirtyi 11.8.1940 prikaatikokoonpanoon muodostaen 3. Prikaatin (prikaatin päiväkäsky 13.8.1940, T-4181). Lääkintähuollon tarkastuskertomuksesta ajalta 21.-22.8.1940 (T-4176/6) nähdään pataljoonien silloinen sijoittelu:

I/3. Pr Kalliokoskella, sisämajoitus siisti, tykistöleiri kylän laidassa siisti.
II/3.Pr sisämajoitus Miehikkälän kirkonkylässä, telttamajoitus kylän etelälaidassa. Järjestys puutteellinen, pienet käymälätilat, ruuantähteitä teltta-alueella.
III/3. Pr Ulkomajoitus, siistit leirialueet, Parkon kylässä muona-, ase- ym. varastot samassa vajassa, järjestys puutteellinen. Ruoka Parkossa hyvää. ”Lottala” Muurolassa siisti.

Parakkimajoitukseen
Syksyn mittaan pataljoonat pääsivät sisämajoitukseen. Alimmaisenjärvelle ja Savanjärvelle rakennettiin parakkikylät ja Kalliokosken rakennuskantaa täydennettiin tarvittavilla parakeilla. Pataljoonien sijoituspaikat: I/3. Pr Kalliokoski, II/3. Pr Alimmainen, III/3. Pr Savanjärvi.

II Pataljoona muutti Alimmaisen parakkialueelle 18.11.1940 ja samaan aikaan 3. Prikaatin tykkikomppania majoittui lähistölle Kummikorpeen pystytettyihin parakkeihin (Perus-6663/8). Yksi pataljoonan komppanioista (4. K) sekä yksi kk-joukkue sijoittui Tyllin järven rannalle pystytettyihin parakkeihin, koska yleisohjeistuksen mukaan 1/3 – 1/4 joukoista tuli pitää pääaseman edessä.


Piirros Alimmaisen parakkialueesta (Perus-6663/11). Piirroksen numeroinnin selitykset:
1 upseeriasunto, 2 aliupseeriasunto, 3 asuinparakki, 4 tstoparakki ja varasto, 5 tstoparakki ,6 upseerikerho, 7 aliupseerikerho,8 korjaamoparakki, 9 varastoparakki,10 ruokalaparakki,11 keittiö, 12 talli,13 kengityspaja,14 sauna,15 autovaja,16 sotilaskoti,17 käymälä,18 muuntaja,19 vartioparakki, 20 JSp. parakki, 21 perunakellari, 22 kuormastovaja

II Pataljoonan 3.1.1941 antaman ilmoituksen mukaan pataljoona oli pystyttänyt 63 parakkia. Parakkeja oli saapunut: Enso Gutzeit Oy:ltä 8 kpl, Enso Gutzeit Oy:n Laatikkotehtaalta 10, Kylmäkoski Oy:ltä 20, Kymin Oy Hallalta 8, Lahden Pyörä ja Puuteollisuus Oy:ltä 6 ja Lahden Saha Oy:ltä 11 kappaletta.                           

Ilmiselvästi valmistaloteollisuudella on tuolloin ollut kiirettä kun otetaan huomioon samaan aikaan perustetut korpivaruskunnat pitkin itärajaa sekä linnoitustyövoiman tarvitsemat majoitus- ja huoltotilat. Kantahenkilökunnan käyttämistä asunnoista perittiin luonnollisesti vuokraa. Upseeriasuntojen hyötypinta-ala oli 96 neliötä, mistä vuokra oli 250 mk/kk. Aliupseerit maksoivat 53 neliön asunnostaan 65 mk/kk. Hintatiedot ovat 3. Prikaatin esikunnan kirjelmästä 7.4.1941.

Väliasemien tiedustelua
3. Prikaatin komentaja antoi 28.11.1940 käskyn (Perus-6663/8) tiedustella väliasemia päävastarinta-aseman takana vihollisen mahdollisen menestyksen rajoittamiseksi. Käskyn liitteenä oli peitepiirros asemien ylimalkainen kulku, joka pataljoonien oli tiedusteltava ja korjattava sellaiseksi, että ne ovat maastossa edullisimmat. II Pataljoonan komentaja totesi vastauksessaan 7.12.1940, että aseman kulku Virojoen varressa Kotijärvestä pohjoiseen on sangen edullinen. I ja II pataljoonan sauma on edullisesti tulitettavissa kummaltakin lohkolta. Virojoki on 6-7 m leveä, pohja pehmeätä savea ja veden syvyys noin 2 m (korkean veden aikana). Vastauksen liitteenä on peitepiirros Vesanenjärvi – Savanjärvi väliseltä alueelta. Kaikki varuskunnat – Kalliokosken, Alimmaisen ja Savanjärven varuskunnat – sijaitsivat tämän suunnitellun taaemman aseman tuntumassa.

3. Prikaatin yksiköiden sijoitus keväällä 1941
3. Pr:n päiväkäskyjen perusteella yksiköiden sijoituspaikat olivat keväällä 1941: E/3. Pr Pyhältö,
I/3. Pr Savanjärvi, II/3. Pr Alimmainen, III/3. Pr Kalliokoski, Psto/3. Pr Turkia, 3. Tyk.K/II AK Kummikorpi, VK/3. Pr Pyhältö.

Varuskuntia käytettiin luonnollisesti myös suojajoukkojen perustamispaikkoina lkp:ssa 10.6.1941. Linnoituspataljoona 3:n perustamispaikat olivat: 1. K Kalliokoskella, 2. K Alimmaisella ja 3. K Savanjärvellä. Esikunta ja jääkäripuolijoukkue perustettiin Alimmaisella. Lisäksi Kylmälässä, Miehikkälän pappilassa ja Hauhiankoskella oli alaperustamispaikat, missä vastaanotettiin pääaseman itäpuolella asuvat reserviläiset ja perustettiin komppanioiden osia.

Alimmaisen ja Savanjärven varuskunta-alueet sodan jälkeen
Alimmaisella sijaitsi vuosina 1945 – 1947 Miehikkälän varavankila, missä säilytettiin liittotuneiden valvontakomission käskystä välirauhan sopimuksen 13. artiklan nojalla pidätettyjä lista n:o 1:n vankeja. Vankilasta kertova muistolaatta on kiveen kiinnitettynä pihan keskellä. Sen jälkeen alue oli Lasten Kesä ry:n omistuksessa. Alueen uusi omistaja on venäläistaustainen K-Vizit Oy, joka on hakenut yleiskaavan muuttamista ja ranta-asemakaavaa leirikeskuksen alueen muuttamiseksi matkailupalvelujen alueeksi. Kaavaluonnoksessa mainitaan pihalla oleva muistolaatta ja todetaan, että se tullaan säilyttämään. Tämä on tietysti hyvä asia ja Lista nro 1 vangit ovat varmasti muistolaatan ansainneet.

Savanjärven alue oli sodan jälkeen pitkään Rajavartioston käytössä. Sen jälkeen alue oli A-klinikkasäätiön omistuksessa ja nykyiset omistajat ovat EBC Oy ja Niemelän Ranta Oy. Kehityskulku muistuttaa Alimmaisen alueen kehitystä. Savan aluetta koskeva rantayleiskaavan muutos on hyväksytty. Osayleiskaavan muutoksen tavoitteena on mahdollistaa alueen kehittäminen palvelu- ja matkailutoimintojen lähtökohdista. Kaavaselostuksessa on todettu Kymenlaakson museon katsoneen alueen rakennuksilla olevan sekä historiallisia että rakennushistoriallisia merkityksiä ja pitäneen tärkeänä, että rajavartiolaitoksen rakennukset hahmottuvat kaavassa kokonaisuudeksi. Savalla on seinään kiinnitetty muistolaatta, jossa todetaan: Tässä rakennuksessa toimi Miehikkälän rajajääkärikomppanian komentopaikka vuosina 1954 – 1997. Alueella on myös JR 3:n ehtoolliskivi. Kaavassa ei ole muistomerkkien säilyttämistä koskevia mainintoja.

Vaikka välirauhan aikaisten varuskuntien toiminta-aika jäi lyhyeksi, niissä tehtiin työtä, joka osaltaan auttoi selviämään ylivoimaisista vaikeuksista. Silloin maata puolustettiin myös varuskunnista. Miehikkälän varuskunnat Kalliokoski, Alimmainen ja Savanjärvi ansaitsisivat omat muistolaattansa. 

Osmo Kimmo
Helsinki

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Erinomainen selvitys, jään kuitenkin kaipaamaan talvisodan aikaa. Oliko silloin varuskuntia ja missä, koska ainakin yksi varuskunta lienee Miehikkälässäkin ollut silloin?

Osmo Kimmo kirjoitti...

Juha K, käsitykseni mukaan Miehikkälässä ei talvisodan aikana ollut varsinaisia varuskuntia, mutta kolme asiakokonaisuutta tulee mieleen. Ne kaikki liittyvät talvisodan loppuvaiheisiin:

1. Kymenlaaksossa oli muodostettu seitsemän uojeluskuntapataljoonaa vapaaehtoisista yli-ikäisistä miehistä ja nuorista pojista. Vihollisen hyökätessä 4.3.1940 kohti Virolahden rannikkoa, jossa ei rannikkotykistön linnakkeita lukuun ottamatta ollut omia joukkoja, neljä sk-pataljoonaa sai taistelutehtävän ja liitettiin puolustusvoimiin. Ensimmäisenä Virolahden ja Miehikkälän suojeluskuntien muodostama pataljoona oli perillä ja asemissa rantaviivalla klo 19. Pataljoonat lähtivät tehtävään siviilitöistään. Myös varusteet ja kuljetusvälineet oli hankittu vapaaehtoista tietä.

2. Päämaja huolestui tilanteen kehityksestä Viipurinlahdella ja Kotkan lohkolla. Ylipäällikön käskyllä 7.3.40 muodostettiin suoraan ylipäällikön alainen Haminan ryhmä (HR) komentajanaan kenraalimajuri Hanell. HR:ään kuuluivat Kotkan lohko ja Viipurin lohkosta Vilajoen länsipuolella taistelevat joukot, jotka nimettiin tst.osasto Paaluksi. Ryhmän täydennykseksi oli tulossa Ratsuväkiprikaati Laatokan Karjalasta. Prikaatin esikunnasta tuli Haminan ryhmän esikunta, joka sijoittui Miehikkälän pappilaan. Mitään ennakkovalmisteluja tällaisen armeijakuntatasoisen yhtymän perustamiseksi ei ollut tehty, joten kaikki viestiverkosta alkaen piti improvisoida kriittisessä tilanteessa. Haminan ryhmän toiminta päättyi 20.3.1940.

3. Jalkaväen koulutuskeskuksissa eri puolilla maata muodostettiin 14. erillistä pataljoonaa. Nämä olivat Mannerheimin ilmauksen mukaan ”viimeiset voimavaramme”, jotka keskitettiin rintaman taakse. Seitsemän tällaista koulutuspataljoonaa keskitettiin 9.3.40 Kymenlaaksoon ja niistä neljä ensimmäistä saapuivat hiihtomarssilla Taavetista Miehikkälään 11.3.40. Pataljoonien vahvuus oli noin 850 miestä. Komppanian päälliköt olivat reservin vänrikkejä tai kokelaita, joukkueenjohtajat kokelaita, nostoväen aliupseereita tai tammikuun ikäluokkaa ja ryhmänjohtajat tammikuussa tai helmikuussa palvelukseen astuneita. Koulutuspataljoonat ryhmitettiin Miehikkälän ja Virolahden itäosiin kuuluen osasto Nordenswaniin, jonka tehtävänä oli varustaa ja miehittää puolustusasemat. Pataljoonat siirtyivät niille määrätyille alueille 12.3.40 kuluessa ja aloittivat varustustyönsä Vaalimaa – Luumäki linjalla yhteistyössä alueelle jo siirretyn siviilityövoiman kanssa. Koulutuspataljoonien keskitys oli varautumista mahdolliseen vetäytymiseen Kannakselta.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kiitos Osmo! Erinomaista paikallishistoriaa. Taas uutta minulle syystä, että Miehikkälän historiaa käsittelevissä kirjoista näitä tietoja ei löydy.

Unknown kirjoitti...

Nimenomaan tälläinen L-linjaa rakentaneen työryhmän varuskunta on jäänyt muistiin. Sen nimeä en kyllä äkkisältään muista.

Hannu Hakanpää kirjoitti...

Hei!
Olen tutkinut isäni Tauno Hakanpään sotajäämistöä. Sain selville, että hän siirtyi keväällä tai alkukesästä 1940 3.Pr viestimieheksi. Kenttäpostiosoite oli Pyhältö ja viestiasema, missä hän työskenteli oli nimeltään "Väli" ja sijaitsi Lapjärvellä. Onkohan nämä paikat vielä löydettävissä?

Yst. Hannu Hakanpää

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Hei!
Pyhältö ja Lapjärvi ovat olemassa.Pyhältö Haminaa nykyisin, pohjoiosassa Taavetin tie halkoo kylää. Lapjärvelle lähtee tie Pyhällöstä.
Tässä jotain Pyhällöstä voiime sotien ajalta , mutta ei sinua auta.
Miehikkälän Salpalinja-museo armi.oinonen@miehikkala.fi voinee auttaa ainakin Lapjärven osalta.
https://salpalinjansalat.blogspot.com/2012/07/pyhallon-kylan-sota-ajan-historiaa.html?m=1

Unknown kirjoitti...

Kiitos tiedoista.Ensi kesänä tulen tutustumaan paikkoihin.
T.Hannu Hakanpää