Panssariesteet jalokivestä!

Eilen facebook-kaverini Juha Siilasvuo kyseli Salpavaeltajat-ryhmässä onko ollut puhetta spektroliitin yhteydestä Salpalinjaan. Ainakin sivuttu on, mutta tässähän sitä voisi vielä kerrata. Tämän blogin otsikko on lainattu Juhan eilisestä lausahduksesta: ” Harvassa paikassa maailmalla panssariesteetkin on tehty jalokivestä!”

Nimittäin spektroliitti löytyi Ylämaan Ylijärveltä louhituista Salpalinjan panssariestekivistä välirauhan aikana. Wikipedian mukaan uuden jalokiven löysi vänrikki Pekka Laitakari kesällä 1940. Jotta en muuntaisi vahingossakaan totuutta, lainaan tähän Pekka Laitakarin isän professori Aarne Laitakarin käsityksen kiven löytöhistoriasta. Hän työskenteli Geologian tutkimuslaitoksella.

Spektroliitin löytöhistoria

”Bauerin suuressa jalokivikirjassa  on maininta, jossa kerrotaan Pietarin kaupungin läheltä tavatuista labradoriitti-irtokivistä. Näiden sanotaan hohtavan kauniin värisinä.

Nämä irtokivet ovat tulleet jääkauden jäämassojen mukana Suomesta, luoteesta päin. Ryhdyin etsimään näiden emäkallioita. Kuljin Säkkijärven pitäjän kohdalla Suomenlahden rantakiviköitä ja löysinkin joitakin irtokiviä, jossa oli tuota hohtavaa labradorimaasälpää. Vedin kartalle viivan Pietari-Säkkijärvi ja edelleen luoteeseen. Se osuu Mäntyharjun Ylärievelin järvelle, jonka rantakallioissa on labradorikiveä. Tutkin nuo seudut poikieni kanssa eräänä kesänä, mutta tulos oli laiha. Hohtavaa labradoria löytyi ylen vähän, eikä värit vastanneet Pietarin irtikivien väriä.

Kului eräitä vuosia. Nuorin etsintäretkellä mukana olleista pojistani oli välirauhan aikana asevelvollisuuttaan suorittamassa Ylämaan Ylijärven tienoilla ja siellä hän tapasi tankkiestekivistä ja myös louhoksesta, josta estekivet oli louhittu kauniisti, eri värein hohtavaa  plagioklaasimaasälpää. Hän lähetti minulle näytteen siitä ja kysyi eikö tämä ole juuri sitä, jota me olemme etsineet. Sitähän se oli. Riensin sinne ja otin lisää näytteitä. Eräästä hioin riipuskorun, joka kummaltakin puolelta on oikein päin. Siinä hohtavat spektrinvärit kauneimmillaan.

Kaupallisena nimenä käytti tästä jalkokivestä tietääkseni spektroliitti-nimeä ensiksi lahtelainen kivenhioja Mikkola. Hän tiedusti minulta tuon nimen sopivuutta ja minä hyväksyin sen.

Maailman kuuluisimmat jalokivien tuntijat ja tutkijat ovat myös tuon nimen hyväksyneet juuri Ylämaan spektroliitille, koska tämä on muualta saatua vastaavaa kiveä ylivoimaisesti loistavampi.”

                                                                   Aarne Laitakari

                                                                  Professori

                                                                  Geologinen tutkimuslaitos

Siinäpä se.

 

Tuo ottamani spektroliittikuva on virolahtelaisen kelloseppä Matti Taimiston hiomasta ja valmistamasta kynätelineestä, jonka olen joskus lahjaksi saanut.

 

Nyt tietysti herää kysymys, paljonkohan Salpalinjan tasearvo tämän jutun otsikon myötä kasvaa. 2000-luvun alussahan valtionvarainministeriön taseessa Salpalinjan arvo oli tasan yksi euro!