Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kaksi vuotta ja sata juttua!

Tasan kaksi vuotta sitten osallistuin kahden päivän internet-kurssille Kotkassa. Hieman varauksellisesti lähdin mukaan ajatuksella, että tuskin siellä mitään järkevää ”vanhalle” miehelle eteen tulee, nuorison humputusta. Toisaalta olin kuullut paljon puhetta netin mahdollisuuksista markkinoinnissa ja tiedottamisessa. Salpavaelluksen tiedottajaksi lupautuneena minulla oli pieni velvollisuus osallistua ja yrittää löytää tiedotukselle uusia kanavia ja päivittää osaamiseni nykyaikaan.

No, nyt täytyy tunnustaa, että kaksi myönteistä asiaa internet-kurssilta tarttui mukaan. Toinen oli liittyminen facebookiin ja toinen perustaa blogi. Facebookin rekisteröidyin jo kurssilla ja ensimmäinen blogi oli julkaistu seuraavana päivänä.

Aloitetaanpa tästä Salpalinjan salat –blogista. Ajattelin, että yritänpä lisätä blogin avulla yleistietoutta Salpa-asemasta ja sitä kautta herättää kiinnostusta linnoitusta kohtaan. Aiheita tuntui olevan yllin kyllin, ja on niitä ollutkin. Ilman sen kummempaa etukäteissuunnitelmaa läksin tuottamaan noin yhden aanelosen pituisia juttuja aina kulloinkin päähän pälähtäneestä palasta Salpalinjaa.

Kuvia en tietoisesti lähtenyt liittämään blogiin. Tämä siksi, että silloin minun salaamaton tavoite oli ja on yhä saada lukijat kiinnostumaan Salpalinjasta niin kovasti, että he tulevat tutustumaan siihen paikan päälle. Ei väliä missä, miten ja milloin, kunhan tulevat. Runsas kuvitus veisi pohjaa paikan päällä näkemiseltä. Toisaalta mikään kuva ei täysin korvaa ”elävää” näkymää. Ja taas netin suurkuluttajat kyllä tietävät, että kuvia Salpalinjasta löytyy paljonkin eri sivustoilta.

Nyt on siis kulunut kaksi vuotta tämän blogin perustamisesta ja tämä juttu on täsmälleen sadas, jonka olen bittiavaruuteen singauttanut. Kirjoitettu tekstimäärä vastaa pientä kirjaa. Muutamaa blogijuttua lukuunottamatta kaikki ovat olleet toistaiseksi omaa tuotantoani (edelleen odotan kirjoittajiksi halukkaita vapaaehtoisia). Sata blogia kahdessa vuodessa tarkoittaa, että olen hyvin pysynyt lupauksessani julkaista uusi blogi 1-2 viikon välein. Tähän saakka on siis pysytty lähes täsmälleen lupauksen ylärajassa. Voi olla, että tässä kevät- yms. kiireiden takia tahtia täytyy hivenen helpottaa.

Google analytics – laskentaohjelmaan mukaan tätä sivustoa on käynyt vähintäänkin kerran vilkaisemassa tähän päivään mennessä 7 141 eri henkilöä. Heistä noin 54 prosenttia tulee uudelleen.

Sivustolla on käyty noin 15 500 kertaa. Osa käynneistä on siis ensimmäisiä ja samalla viimeisiä ja osa on niitä, jotka käyvät kurkkaamassa, onko uutta juttua ilmestynyt. Jos lasken vakituiseksi lukijaksi vähintään kymmenen kertaa sivustolla käyneen, niin heitäkin on liki 40 prosenttia kaikista kävijöistä eli noin 2800 henkeä! Ja heistä yli sata kertaa blogissa käyneitä on noin 1500 lukijaa. Minusta se on paljon, jos vain näihin nettilaskureihin on uskominen. Muutakaan keinoa lukijamittauksiin ei ole.

Nuo edellisen kappaleen luvut kertovat, että tällaiselle spesiaaliaiheellekin on kysyntää. Lukijapalaute on ollut vähäistä, onneksi sitäkin sentään on ollut. Mielelläni vastailen palautteeseen ja ainakin kuulisin aihetoivomuksia ja tai täydennystoivomuksia jo kirjoitettuihin juttuihin.

Sitten vielä muutama sana Facebookista. Se on hyvä viestinnän väline, kun lähtökohtaisesti muistaa, että kaikki mitä sinne kirjoitat on julkista ja takertuu kaikenlaisiin muisteihin. Tällä varauksella ainakin minä olen saanut hyviä fb-kavereita, eritoten rauhanturvaaja-viiteryhmästäni, toki muitakin on.

Kutsuin tänään reilut 250 fb-ystävääni Salpavaellukselle suoralla viestillä. Se on tehokas tapa vaivata fb-kavereita ja saada heistä jopa muutamat innostumaan ja osallistumaan tapahtumaan. Totta kai pitää muistaa, että fb-lupaukset eivät ole sitovia, mutta kyllä nekin jotain suuntaa antavat. Itsekin saan monia tapahtumakutsuja (en ole vielä yhteenkään pystynyt osallistumaan), mutta en myöskään ole pahastunut niiden saamisesta. Tapahtumakutsut ja muukin markkinointi kuuluu fb-elämään. Sen ovat poliitikotkin oivaltaneet.

Facebookin Salpavaeltajat-ryhmässä on nyt satakunta jäsentä. Siellä käydään aika ajoin kiinnostavia keskusteluja milloin mistäkin Salpalinjan yksityiskohdasta. Sieltä löytyy myös kuvia linnoituksesta. Tervetuloa mukaan!

Näillä ajatuksilla kohti uusia ajatuksia.

6 kommenttia:

Juha H kirjoitti...

Kiitos mielenkiinnon kutkuttelusta. :-)

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Olkaatten hyvä!

Anonyymi kirjoitti...

Näin sotahistoriasta kiinnostuneena mukava käydä kerran viikossa kurkkaamassa blogiasi uusien tiedonjyvästen toivossa. Hyvin tulee uutta tietoutta esille, vaikka Salpalinjasta kertovan kirjankin joskus lukaissut. Keep up the good work!

t. Joensuulainen

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kiitos! Yritetään!

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen blogi, näin nuoremmankin ihmisen silmässä. Toivottavasti pääsisin joskus itsekkin paikalle katsastamaan Salpalinjat!

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Kiitos. Salpavaellus on helpoin tapa tutustua Salpa-asemaan. Yksin rohkeasti joukkoon mukaan, tuttuja tulee nopeasti, ei tarvitse olla valmista omaa ryhmää, vaikka ei sekään haittaa. Tervetuloa tänä kesänä tai myöhemmin!