Tähystyskupu Salpa-asemassa

Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Lumi ja linnoitustyöt

Salpalinjaa rakennettiin säästä välittämättä myös talvella 1940-41. Pakkanen ja lumi ovat hidastaneet töitä ja teettäneet paljon ylimääräistä työtä, se on selvä. Tuo lumi tuli äsken mieleen, kun tein traktorilla lumitöitä eilisen ja viimeöisen tuulen ja tuiskun jäljiltä. Lunta oli maassa 15- 20 senttiä. On hyvin todennäköistä, että vastaavia pyryjä on sattunut myös Salpalinjan rakentamistalveen.

Voin hyvin kuvitella vastuussa olevien työnjohtajien aamun ankeutta, kun aikataulut painavat päälle ja kaikki on lumen alla. Konevoimaa lumitöihin on korkeintaan käytettävissä muutama kärkiaurallinen kuorma-auto ja nekin pystyvät auraamaan vain linnoitusteitä, kun kenties tärkeimmiltä maanteiltä ehtivät.

Kaikki muu on putsattava käsipelillä. Tämän päivän muovisista kevyistä kolista ja lumilapioista ei edes kukaan ollut nähnyt unta. Tuon ajan lumilapion lapio-osa oli tehty yleensä vanerista. Lapion kärkeen oli naulattu tai niitattu peltivahvistus. Ja kun noita lumilapioita ei varmasti joka ukolle riittänyt, lunta luotiin sillä samalla isolla sora- tai maalapiolla, millä muutoinkin työskenneltiin.

Ajatellaanpa teräsbetonikorsun monttua. Sillä oli leveyttä vähintään kymmenen metriä, asekorsussa pituutta siipimuuri mukaan lukien parikymmentä metriä ja syvyyttä valmiina kuutisen metriä. Sopivalla tuulella monttuun on saattanut kertyä lunta jopa metrien paksuudelta. Ei kun välilaveritasanteet käyttöön ja lunta lappamaan ylöspäin. Vai miten se lumi sieltä kuuden metrin syvyydestä olisi poistettu?

Tuskin minkään muunkaan työn jatkaminen ilman lumitalkoita oli mahdollista. Taistelu- ja yhdyshaudat umpeutuivat varmasti siinä missä muutkin kaivannot. Ylimääräistä työtä siis riitti.

Lumi ja talvi tottakai hidastavat edelleenkin kaikkea rakentamista. Mutta on syytä uskoa, että korpiolosuhteissa ja ottaen huomioon linnoitustyömaan laajuuden, talvikelit ovat olleet keskimääräistä suurempi riesa.

Salpalinjan rakentamisella oli kiire. Talveksi työmaata ei voinut keskeyttää. Lumi ja pakkanen oli vain otettava realiteettina ja yrittää tulla sen kanssa toimeen.

Talvi ei pelkästään vaikuttanut työn lisääntymiseen. Oman mausteen lumi toi sopivassa lämpötilassa työmukavuuteen. Uusi lumi tarttuu sarkaisiin vaatteisin ja nahkahanskoihin ja kastelee ne nopeasti. Nykypäivän vettä hylkiviä materiaaleja ei tietenkään ollut. Ei paljon tarvitse arvailla, että työvuoron päätteeksi huonolla kelillä lähes kaikki päällä oleva oli litimärkää.

Olen ehkä kertonutkin, että työmaaparekeissa majoittui 30-60 miestä / parakki. Kun puolensataa miestä illalla riisuu märät vaatteensa ja jalkineensa ”kuivumaan”, niin kuivaustilan ilmassa voi aistia muutakin kuin pelkkää kosteutta.

Olihan toki parakkeihin tehty kuivaushuoneitakin. Ainakin osassa niistä ei ollut minkäänlaista lämmitystä. Se ilmenee tarkastuskertomuksista. Ja jos kuivaushuoneita ei ollut tai ne olivat kylmiä, niin ainoa paikka kuivatella talvella paksuja vaatteita, oli parakin majoitustilat. Sarka- ja villavaatteiden kosteus, hiki ja kenties ihmiskehon muutkin päästöt saattoivat tehdä majoitustilan ilmasta aamuyöstä todella varsin sakean! Sietää kuvitella.

7 kommenttia:

Juha K Lahdesta kirjoitti...

Kun nyt katson ulos ikkunasta niin Lahden seudun ja ilmeisesti myös Kymenlaakson lumitilanne taitaa tänään olla lähes sama, lumen syvyyden suhteen, kuin 14.3.1940 Kun SAK,ruotsalaiset vapaaehtoiset, siirtyi Luumäeltä Kotkan Sutelaan aloittamaan Kymijokilinjan linnoitteiden rakentamista. Ja samoin siis lumen määrä olisi suurin piirtein sama kuin silloin kun Salpalinjan linnoitteita alettiin maastoon sijoitella!

Juha K Lahdesta kirjoitti...

Lisätään nyt vielä se että rakennustöiden kannalta oli +3astetta ilmeisesti se raja jota kylmemmässä ei olisi korsun betonivalua saanut suorittaa? Ainakin yhdessä lähteessä oli näin. Voi olla että muitakin astelukuja on tarjoiltu "pakkasrajaksi"?

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Joulukuun 2011 "koekuutiot" -blogissa kerron, että betonia valettiin jopa 22 asteen pakkasessa!

Juha K. Lahdesta kirjoitti...

Perustan väitteeni sille että helmikuussa 1941 Raikuussa nousi haloo valutöistä koska urakoitsijan insinööri tulkitsi ohjeita omavaraisesti ja valutöitä oli suoritettu -10asteen pakkasessa. Kun taas sopimukseen kirjatut normit edellyttivät vähintään +3asteen lämpötilaa. Betonikorsun sisäpintojen tullessa tarkastuksen kohteeksi huomasivat tarkastajat seinissä lukuisia valuvikoja. aiemmissa tarkastuksissa 1940 Hangon lohkolla ylipäätään oli huomattu että betonin jälkihoidon kannalta tärkeät lämpiöt oli "joka paikassa vastoin annettuja määräyksiä purettu joka paikassa". Että tämä -22pakkasissa suoritettu valu on toki mahdollinen koska betonitöiden valvojat ja laborantit saivat uudet ohjeet huhtikuussa 1941. Ohjeissa oli erikseen kohdat ennen valua, valun aikana ja valun jälkeen. 14.5.1941 määrättiin myös aloitettavaksi kurssit betonitöiden valvojille.

Juha K. Lahdesta kirjoitti...

Jäi tuon kirotusvirheitä täynnä olevan tekstin lähde pois, laitetaan mukaan ettei luulla että keksin näitä omasta päästä.
Eli osoitteesta http://hdl.handle.net/10138/29757
voi ladata PDF tiedoston
Rakennustöitä jatkosodassa. Työ, työvoima sekä rationalisointi linnoitustöissä 1941-44.
Sieltä siis lainauksenikin on peräisin.

Terho Ahonen Miehikkälä kirjoitti...

Hyvää tietoa Juha. Tuo minun tietolähteeni on valupäiväkirja 28.3.1941 Työryhmältä 211 eli nykyisen Salpalinja-museon läheltä. Ohjeita on katsottu ja tulkittu varmaan tilanteen mukaan ja ehkä se on ollut monesti pakon sanelemaakin.

otto kirjoitti...

Hei, hauskaa että joku on "löytänyt" graduni. Lumitöistä tuli mieleeni pari juttua, tulos blogissani http://otonkirja.blogspot.com/2012/02/maaliskuussa-1942.html