Museoviraston inventointi paljastaa, että Salpalinja on hyvin säilynyt, Euroopassa ehkä jopa parhaiten säilynyt linnoituskokonaisuus. Se on vastaava tutkija John Lagerstedtin mukaan suorastaan ainutlaatuista. Paitsi kokonaisuus myös yksittäiset laitteet ovat paikoin jopa erittäin hyvässä kunnossa. Myös kenttälinnoitteet ovat aika huomioiden hyvin säilyneet.
Lagerstedt kertoi inventoinnin tuloksia Lappeenrannassa peräti 120-henkiselle yleisölle tiistai-iltana. Yleisömäärä heijastaa asian suurta kiinnostavuutta. Sitä selittää myös tutkijan havainto siitä, että linnoituksen välittömässä läheisyydessä asuvat ehkä monista käytännön harmeista huolimatta kokevat Salpalinjan merkittäväksi ja säilyttämisen arvoiseksi kulttuurikohteeksi.
Salpa-aseman kohteet Lappeenrannassa muodostavat Lagerstedtin mielestä oivallisen läpileikkauksen koko linnoituksesta ja sen erityyppisistä rakenteista ja laitteista. Hänen mukaansa vain kestolinnoitetut tykkiasemat puuttuvat, mutta nekin löytyvät läheltä, Lemiltä.
Miehikkäläläisenä minua lämmitti tutkijan ottamat myönteiset esimerkit Salpa-asemasta. Hänen mielestään Salpalinja-museo on Salpalinjaa esittelevistä kohteista paras. Miehikkälässä ja Virolahdella jo monta vuotta käytössä ollutta Salpapolkua hän suositteli myös Lappeenrantaan.
Museoviraston valtionvarainministeriölle tekemän inventoinnin maastotyöt on tehty kahden viime kesän aikana. Kestolinnoitteista tutkimus kattaa lähes kaikki. Loppuraportti valmistuu keväällä. Yksittäisiin kohteisiin ja valokuviinkin pääsee kuka tahansa käsiksi netissä, osaan jo nyt ja loppuihinkin vappuun mennessä. Kohteet löytyvät hakusanalla muinaisjäännösrekisteri ja noin 700 valokuvaa suomenmuseotonline.
Lappeenrannan Salpalinja-kohteet löytyvät Voisalmesta ja sen lähisaarista, Tuosan saaresta, Skinnarilasta, Rutolasta, Iitiästä, Hurtaanmaalta ja entisen Ylämaan Hostikalta. Lisäksi yksittäisiä, mutta hankalasti löydettäviä kohteita on runsaasti myös kaupunkialueen ja valtakunnan rajan välissä.
Yhtenä erinomaisena ideana minulle paljastui Saimaan Golfin Salpalinjan esille tuominen Tuosan saaressa. Pelaajat eivät voi välttyä linnoituslaitteilta, jos pallo lipsahtaa väylältä sivuun. Hyvä.
Hyvin pienenä yksityiskohtana nostan esiin inventointituloksista ja sen tarkkuudesta panssariluukullisen pst-tykkikorsun, jonka aseena on kenttätykki. Tiesin, että Miehikkälän Myllylammen rannassa sijaitsevan lisäksi toinen on jossakin Saimaan saaressa. Nyt se selvisi. Paikka on Ruohosaari. Mutta siellä ao. korsuja onkin kaksi. Toinen vain on jäänyt ampuma-aukkoluukkujen osalta keskeneräiseksi ja aukko on täytetty kivillä. Korsun rakenne kertoo, että siihen olisi saatu kenttätykki suojaisaan tuliasemaan.
Puuttumatta sen enempää inventoinnin yksityiskohtiin kerrottakoon vielä, että loppuraportissa museovirasto ottaa kantaa ainakin siihen, mitä kohteita ja miten Salpalinjasta suojellaan. Se on tärkeää, sillä yhdyskuntarakentaminen ja infrastruktuuri on tärvellyt osan hienoistakin kohteista. Enää vastaavia virheitä ei saa tulla.
Mielenkiinnolla jään odottamaan inventoinnin loppuraporttia ja ennen kaikkea, mitä johtopäätöksiä Salpalinjan omistaja valtionvarainministeriö ja sen työrukkanen Senaattikiinteistöt tekevät.
Tähystyskupu Salpa-asemassa
Kymmenen tonnia "pehmeää" valuterästä teräsbetonikorsun katolla.
4 kommenttia:
Kiitokset nopeasta "raportista" Lappeenrannasta. Saa nähdä miten Lappeenranta panostaa Salpalinjan matkailulliseen hyödyntämiseen. Ainakin rahaa lienee siellä markkinointiin sekä jopa ylläpitoon käytettävissä aivan eri malliin kuin Miehikkälässä ja Virolahdella. Salpapolku olisi saatava lyötyä läpi valtakunnallisesti tunnettuna retkeilyreittinä. Lappeenrannassa (esim. Ylämaa) polun varrelle pitäisi saada kunnostettua muutama linnoitusketjun esimerkkikohde Miehikkälän Salpalinjamuseon tapaan. Eli kaivettaisiin linjaa isommalta alalta esiin. Samoiten kaikki isompien teiden varressa olevat linnoituskohteet pitäisi ehdottomasti saada esille ehkäpä jopa peräti "ylientisöitynä", edes pusikoiden ja puuston osalta, mahdollisimman laajamittaisesti, eikä pelkästään niin että korsu on ainoa näkyvä kohde linnoittamisesta.
Ymmärtääkseni Salpapolku on nyt jo työn alla, ainakin suunnitteluasteella, Ylämaalta, Luumäen kautta aina LPR kantakaupungin laitamille saakka. Muutoinkin samoilla linjoilla kanssasi Juha.
Ylämaalla on meneillään hanke Salpapolun toteuttamiseksi vuosien 2012-2013 aikana entisen Ylämaan kunnan alueelle. Hanke on osa Etelä-Karjalan Virkistyaluesäätiön isompaa retkeilyhanketta. Siellä on myös korsujen kunnostusta tulossa. Kiitokset Ylämaan kotiseutuyhdistykselle aktiivisuudesta. Lappeenrannan suunnalla tehdään vasta esisuunnitelmia Salpapolun toteuttamiseksi Luumäen suunnasta kaupunkiin, mutta toivotaan että lähivuosina päästään jo tositoimiin ja löydetään rahoitus toteutukselle.
Miten NYT museovirasto määrittelee suojeltavan kohteen? Tietysti tämäkin on taas pelkkää sanan helinää ja silmänlumetta. Ei juurikaan muuta tarvitse kun muutaman "inssin" laskelma,joka osoittaa että tuosta kun mennään niin säästetään näin paljon,niin museovirasto ja muutama muu "virasto" muuttavat kantaansa suojelemisesta.
Lähetä kommentti